Ulko-oven takaa avautuvat siistit, nykyaikaiset toimitilat. Ovet suljettiin yksityisasiakkailta vuonna 2016, jolloin yrityksessä tehtiin strateginen päätös keskittyä ainoastaan yritysmyyntiin. Ajoneuvo- ja työkonelasituksista luovuttiin, vaikka ne olivat merkittävä osa Lasi Saarisen palvelukonseptia. Jälkiviisaana on helppoa todeta, että ratkaisu oli oikea ja keskittyminen ydinosaamiseen, lasi- ja alumiinirakentamiseen on todennäköisempi tie yrityksen kasvuun.
Välitön tunnelma
Alakerran uudistetuissa toimistotiloissa tervehditään tulijaa iloisesti ja hänet ohjataan toiseen kerrokseen. Kipuan yläkertaan, josta kantautuu puheensorina. Siellä on juuri yhteinen aamukahvi käynnissä. Pöydässä on tuoreita lihapasteijoita ja oli joku tuonut lapsensa eiliset syntymäpäiväkakun jämätkin. ”Toimittaja on hyvä vaan ja leikkaa kunnon siivun kakkua”, kuuluu pöydän takaa.
Ideat lentelevät asennusporukan, myynnin ja suunnittelun välillä. Haalareihin sonnustautunut tuotantotyöntekijä piirtää insinöörille havainnekuvaa ruutupaperille ja tämä lupaa piirtää sen puhtaaksi. Toinen pyörittelee saranaa käsissään ja miettii, kävisikö tällainen asiakkaalle. Tässä pöydässä ei kukaan ole toistaan tärkeämpi, vaan kaikki osallistuvat ideointiin. Tuotteista jutustellaan ja niitä vertaillaan. Huomattavaa on se, että useissa ideoissa ja niiden toteutuksissa tunnutaan miettivän kustannuksia ja toteutusten aikataulutusta. Positiivinen asenne ja hyvä yhteishenki ovat käsin kosketeltavissa. Vaikka puheenparresta voisi päätellä jutusteltavan ”niitänäitä”, ovat puheet hyvin orientoituneita projekteihin ja niiden toteutuksiin.
Yrittäjyys geeneissä
Jouni Siivonen syntyi 1960-luvun loppupuolella Karkkilassa yrittäjäperheeseen. Vaikka kaupunki oli hyvin teollistunut ja töitä oli helposti saatavilla, suuntautui nuorukaisen ura yrittäjyyteen. – Kyllä minulla on joskus vaikeuksia ymmärtää maailmaa ja sen menoa, kun en ole koskaan ollut palkkatyössä, Siivonen tunnustaa heti alkuun. – Elämäni on ollut, kiitos äidinmaidon, selviytymistä ja oman onnen luomista. Teimme veljeni kanssa töitä vanhempieni yrityksessä pienestä pitäen, emmekä oikein muuta osanneet miettiäkään. Samat geenit velipojallani on, yrittäjänä kun toimii hänkin, mies naurahtaa.
Jouni oli vasta 19-vuotias, kun he ryhtyivät veljensä kanssa jatkamaan vanhempiensa yritystoimintaa. – Minä rupesin vielä itsekseni pyörittämään mattokutomoa siinä ohessa, Jouni kertoo. – Hyvää oli tietysti se, että säästyin monilta kolttosilta, kun tein aina vain töitä, hän hymyilee.
Tiukat ajat
1990-luvun alun lama sai veljekset melkein polvilleen, eikä keskinäisiltä nahjauksiltakaan vältytty. Jouni olisi halunnut kasvattaa yritystä ja ottaa riskejä, velipojan ollessa huomattavasti varovaisempi. Miesten tiet yrittäjinä erosivat vuonna 1995, Jounin ostaessa itsensä ulos yhteisestä yrityksestä.
– Halusin olla täysin itsenäinen ja lähdin auringonsuojabisnekseen, Jouni kertoo. – Sain palkattua kaksi hyvää työntekijää ja myimme kymmeniä tuhansia neliöitä auringonsuojatuotteita niin yksityisille kuin rakennusliikkeillekin.
Suomen auringonsuojatukku Oy teki hyvää tulosta ja yrityksen kasvukäyrä oli positiivinen laman jälkeisessä maassamme. Rakennuskannan elpyminen ja kohentuva talous vaikuttivat menestykseen osaltaan, mutta tärkeintä oli sitoutunut henkilöstö ja ankara työnteko niin myynnin kuin asennusten saroilla.
– Ei se kaikki pelkkää nousukiitoa ollut, Siivonen vakavoituu. – Tein muutamia virhearvioita henkilöstön suhteen ja maksoin niistä kovan hinnan, hän kertoo. Nämä ovat olleet kovia oppikouluja, mutta niiden ansiosta olen oppinut arvostamaan henkilökuntaani vielä enemmän.
Uusia ideoita
Auringonsuojat liittyvät aina oviin ja ikkunoihin, kohteisiin joissa käytetään lasia. Jouni mietiskeli usein mitä lisäpalveluita voisi asiakkailleen (pääsääntöisesti rakennusliikkeille) tarjota ja kuinka voisi saada heidän kanssaan lisää kaupankäyntiä.
Kuin salama kirkkaalta taivaalta tuttu yrittäjä Jukka Saarinen heitti lounaspöydässä, että lasitusliikkeeni saattaisi olla myynnissä. Jukka oli perustanut Lasitusliike J. Saarinen Ky:n Karkkilaan jo yli 20 vuotta aiemmin ja yrityksellä oli hyvä maine luotettavana toimijana. Jouni innostui asiasta valtavasti, vaikka hänellä ei ollut minkäänlaista alatuntemusta. Mies oli, kuten aina, hyvin rohkea ja valmis heittäytymään uusiin haasteisiin ja päätti, että kyllä hän lasitusalan oppii siinä missä muutkin.
Vuonna 2004 yrityskauppa näki päivänvalon ja Jounista tuli lasitusliikkeen omistaja kiinteistöineen kaikkineen. Yrityksen nimeä ja yhtiömuotoa rukattiin hieman, mutta Saarisen nimi sai jäädä, ihan sen tunnettuuden vuoksi.
Jouni lähti vanhoina työntekijöinä yritykseen jääneiden asentajien matkaan ja opetteli lasitustyöt ammattilaisten opastuksella. – Brändäsimme Lasi Saarisen näyttävästi ja ryhdyimme myyntitöihin, Siivonen muistaa.
Auringonsuojatukun tyytyväiset asiakkaat ottivat uuden yrityksen ilolla vastaan. – Meillä oli hieno paketti kasassa, mies kehuu. – Myimme rakennusliikkeille kokonaisratkaisuja ikkunoiden saralla ja meillä oli upea porukka tekemässä sitä. Vajaa kolme vuotta yrityskaupasta ja Lasi Saarinen Oy työllisti jo kymmenkunta henkilöä. – Kyllähän yritys lähti silloin hienoon lentoon ja töitä oli niin paljon kuin jaksoimme tehdä, Siivonen kertoo.
Lisää ideoita
Kun kaksi toimialaa oli onnistuneesti yhdistetty, alkoi yrittäjä miettiä kasvumahdollisuuksia. Toimialalla oli vielä yksi oljenkorsi kääntämättä, eli runkovalmistus lasituksille. Teräs- ja alumiinirungot, joihin Lasi Saarinen lasitukset ja auringonsuojaukset asensivat, tulivat aina muualta. Miksi emme valmistaisi myös niitä, Siivonen mietiskeli yön hiljaisina tunteina.
Tuumasta toimeen, ”siivosmaiseen” -tyyliin ja vuonna 2007 perustettiin Karkkilaan uusi metallirakenneyritys. Yritykselle ostettiin omat tuotantotilat sekä konekanta ja sitä lähti vetämään metallirakentamisen rautainen ammattilainen, Laineen Mauri, konepajamies henkeen ja vereen.
Rakennusliikkeet riemastuivat tästäkin ideasta, saivathan he nyt ihan kaiken samasta talosta. Heidän kontolleen jäi tehdä reiät seiniin ja Lasi Saarinen hoiti niihin ikkunat karmeineen. Jouni Siivonen koki mielihyvää. Hänen yrityksensä oli siinä kunnossa, että se kykeni palvelemaan asiakkaita kokonaisvaltaisesti. Miehen ei tarvinnut miettiä lisäpalveluita ja mikä tärkeintä, hänen yrityksensä oli merkittävä paikallinen työllistäjä. – Olen aina halunnut työllistää ihmisiä ja olen ylpeä, että olen kyennyt siihen, mies sanoo. Metallirakennepuoli työllisti yli 20 henkilöä ja lasituspuoli kymmenkunta, eli kokonaistyöllistävyys oli yli 30 henkilöä.
Seuraava taantuma ja rakennusalan raakuus
2000-luvun lopulla maamme talous alkoi jälleen yskähtelemään. Rakentaminen näytti hiipumisen merkkejä, mutta Lasi Saarisella meni edelleen hyvin. – Karkkilassa, joka on metalliteollisuudestaan tunnettu kaupunki kautta historiansa, alkoivat laman ennusmerkit näkyä. Työt vähenivät konepajoissa, eikä positiivisia signaaleja ollut näköpiirissä. – Meillä ei tullut oikein minkäänlaista notkahdusta, vaan päinvastoin, solmimme vuonna 2009 ison asiakkuuden keskisuuren rakennusliikkeen kanssa, Siivonen valottaa. Heillä oli poikkeuksellisen paljon rakennuskohteita meneillään ja tuntui, että he voittavat kaikki julkisetkin urakkatarjouskilpailut. – Olin taas turhan hyväuskoinen, vaikka hälytyskellojen olisi pitänyt soida, mies miettii.
Valtion politiikka mahdollisti tuolloin ulkomaisen halpatyövoiman rynnäkön rakennustyömaille ja se edesauttoi osaltaan kotimaisten toimijoiden kilpailukyvyn heikentymisen. Vapaa kilpailu ajoi kotimaisuuden nurin ja se oli kova isku alalle. Lasi Saarinen koki pieniä luottotappioita sieltä täältä, mutta selvisi niistä kuluvalvontaa tehostamalla ja ”nyöriään” kiristämällä. Vuonna 2010 tapahtui se pahin kauhuskenaario. Vuotta aiemmin solmittu suuri yhteistyökumppanuus, joka työllisti yritystä hyvin, ajautui konkurssiin.
Lasi Saarisen työt loppuivat suurelta osin kuin seinään ja kertaluontoinen luottotappio kasvoi niin suureksi, että siitä ei ollut mahdollisuutta selvitä. – Kyllähän se kaivelee vieläkin ajoittain, Jouni Siivonen tunnustaa. – Munamme olivat olosuhteiden pakosta liiaksi samassa korissa, eikä meillä ollut mitään mahdollisuutta selvitä tappioista. Vuonna 2010 toteutui jokaisen yrittäjän pahin painajainen, eli yritys oli pakko hakea konkurssiin. Konkurssipäivänä koko henkilöstö irtisanottiin ja omaisuus siirtyi konkurssipesän omistukseen.
Konkurssipesän hoitaja laittoi käden olalleni ja totesi; ” Yrityksesi on ajautunut siihen tilaan, että sen omaisuus täytyy myydä”, Siivonen kertoo. ”Muista Jouni kuitenkin se, että et ole tehnyt mitään rikollista, eikä kukaan ole viemässä osaamistasi”, pesänhoitaja jatkoi. – Se oli elämäni kurjin päivä ja tunsin syvää häpeää henkilöstöäni kohtaan, Siivonen liikuttuu. Koska mitään epärehellistä ei ollut tapahtunut, sai Siivonen toimia pesänhoitajan avustajana, niin kutsuttuna luotettavana henkilönä. – Kyllä silloin tunteeni kävivät melkoista vuoristorataa ja kaupungilla liikkuminen tuotti tuskaa, mies myöntää. – En haluaisi koskaan kenenkään yrittäjän joutuvan kokemaan vastaavaa tilannetta, oli se niin nöyryyttävää, Siivonen huokaa.
Katse eteen
Koska mitään laitonta ei ollut tapahtunut, luottivat jotkut rahoituslaitokset Siivoseen yrittäjänä. Mies onnistui saamaan lainaa ja ostamaan konkurssipesältä lasituspuolen koneet, sekä toimitilat itselleen. Metallipuoli meni kokonaisuudessaan halleineen ja koneineen.
– Olihan se omituinen tunne, kun ostin jo kertaalleen maksamani hallin uudestaan lainarahalla, Siivonen sanoo hienoinen virne suupielessään. – Onnistuin palkkaamaan kaksi vanhaa työntekijää, kiitos heille luottamuksesta, ja jatkoimme lasitustoimintaa. Taloutemme oli pahasti miinuksella ja lainaakin niin paljon, että hirvitti, mies myöntää.
Vanhat asiakkaat ottivat tutun toimijan avosylin vastaan ja toiminta elpyi. – Korneinta koko konkurssissa oli se, että en ole koskaan yrittäjänurani aikana tehnyt negatiivista tilinpäätöstä, Siivonen huomauttaa. – Yritykseni ovat aina kasvaneet ja kehittyneet.
LASI SAARINEN JA ALUNIKKARIT
Lasi Saarinen Oy lähti taas mukavaan nousuun askel kerrallaan. Oma metallituotanto kaiveli ajoittain yrittäjän takaraivossa, koska kokemukset täyden palvelun toimijasta olivat kuitenkin olleet positiivisia.
– No sitten eräänä päivänä Jari Hellgren, toinen Alunikkareiden omistajista ilmestyi pihaamme ja tiedusteli halukkuuttani ostaa yritys, Siivonen hymyilee. Alunikkarit oli tunnettu talo ja heidän partneruutensa Schücon kanssa teki siitä mielenkiintoisen. – Heiltä puuttui organisaatio, joka kykenisi kehittämään yritystä, eivätkä Jari ja Tapani Henttonen olleet aikeissakaan lähteä sellaista luomaan. Yrityskauppa toteutui vuonna 2018 ja nyt Lasi Saarinen ja Alunikkarit ovat yhtä perhettä. – Kokonaiskonseptimme on nyt juuri se, minkä sen halusin olevankin, Siivonen hymyilee.
– Luomme nyt yhteistä brändiä ja toimintamme on keskitetty Karkkilaan, jossa investoimme omaan Alunikkarien tarpeisiin soveltuvaan tuotantotilaan.
Suupielet ylöspäin
Lasi Saarinen ja Alunikkarit omaavat pitkän taustan ja uskollisen asiakaskunnan. Lasi Saarisella on asiakkainaan rakennusliikkeitä, joiden kanssa on toimittu yli 20 vuotta.
Yritysten suurin asiakasryhmä ovat keskisuuret rakennusliikkeet, joiden toimenkuvana on saneerausrakentaminen. – Olemme erikoistuneet haastaviin kohteisiin, joissa vaaditaan poikkeuksellisen suurta osaamista, ennakkoluulotonta asennetta sekä ääretöntä joustavuutta, Siivonen sanoo. – Alunikkarit on jo entuudestaan tunnettu arvo-omakotitalojen lasitusten toimittaja ja Lasi Saarinen puolestaan erilaisten sisälasiseinien ja kokonaisratkaisujen osaaja.
– Erityisen ylpeä olen henkilöstöstämme, Jouni Siivonen kehuu. – Porukkamme on yhtä innoissaan kehityksestämme kuin minä yrittäjänä ja meillä on todella motivoitunut ja sitoutunut nippu kasassa. Kasvumme on ollut tasaista ja hallittua viimeiset kymmenen vuotta ja kiitos siitä kuluu osaltaan henkilöstöllemme.
– Olemme tehneet nyt tukun oikeita ratkaisuja ja löytäneet oman toimintasektorimme. Turhat rönsyt on siivottu ja keskitymme oleelliseen, Siivonen kertaa.
– Olen aina pitänyt henkilöstöstä huolta, enkä tingi siitä nytkään. Haluan, että yritykseni on haluttu työnantaja, jossa jokaisen on mukava olla töissä.
– Omat aikuiset lapsenikin työskentelevät meillä, joten kannan vastuuta myös heidän tulevaisuudestaan. Toisaalta, oman kokemukseni perustella, voisivat he helpommalla elämästään päästä vieraan palveluksessa, mies naurahtaa.
Siivonen osaa ottaa jo siviilissäkin rennommin ja on viettänyt jopa kesälomaa. – Juu, pidin toissa kesänä viikon loman ja kuluneena kahden, hän hymyilee.
– Koirien kanssa ulkoilu, maastopyöräily ja enduro kilpailevat vapaa-ajastani, Siivonen toteaa tyytyväisenä.
Löydä meidät Somesta